Kirje lapselleni

Kun olit vauva, istuin silloisen kotimme olohuoneen sohvalla, pitäen sinua sylissäni. Lepäsit rintaani vasten, oli iltapäivän syöttöhetki. Jo laskeutumaan alkanut kevät aurinko värjäsi huoneen kultaoranssin punaiseksi ja sen ikkunan läpi paistavat säteet lämmittivät meitä saaden minunkin oloni raukeaksi ja uniseksi. Tuhisit tyytyväisenä välillä nukkuen, välillä syöden, silmät ihan pikkiriikkisen raollaan, poskilla auringon lämmön puna ja pieni käsi nyrkissä oman sormeni ympärillä. Se hetki oli maailman ihanin, rauhallisin ja kaunein. Silloin mietin, että paina tämä hetki mieleesi, muista aina tämä tunne, tämä  rakkaus, niin että voit tulevaisuudessa palauttaa sen mieleesi, älä ikinä unohda. 

Tuosta hetkestä on nyt kulunut 20-vuotta, ja sen jälkeen elämä on kulkenut eteenpäin niin hyvässä kuin pahassa. Jos jotain olen yrittänyt sinulle tämän matkan aikana opettaa, niin sitä ettei ikinä,ikinä, ikinä saa luovuttaa. Saa olla heikko, saa antaa periksi, saa pelätä, saa epäonnistua, saa vaipua epätoivoon saa olla ihminen ja inhimillinen, mutta ei saa luovuttaa. Ei elämän suhteen, eikä varsinkaan itsensä suhteen. Sinä olet oman elämäsi tärkein ihminen. Ennen kaikkia muita sinun täytyy rakastaa itseäsi, ja sinun täytyy myös osata olla itsellesi armollinen. Sen jälkeen voit ymmärtää sen, ettet ole täydellinen, eikä sinun tarvitsekaan olla. Ei kukaan ole, riittää että olet juuri sinä, ainutlaatuinen. Minulle se maailman rakkain, oma lapseni. 

Toinen tärkeä asia on, että olet itsellesi rehellinen. Se on vaikeinta, ja toivon että onnistut siinä paremmin kuin minä.. Toivon että löydät oman tiesi kuuntelemalla itseäsi, et muita. Toivon että teet elämäsi ratkaisuja enemmän sydämellä kuin järjellä. Se toimii, usko minua, olen sen kokenut.  Vasta sen jälkeen voi oikeasti olla itselleen rehellinen, mutta se on edelleen vaikeaa ja sitä tekee asioita vain miellyttääkseen toisia. Sekin on sallittua, kunhan ei kadota itseään, kunhan muistaa, että sinä itse olet oman elämäsi punainen lanka. 

Jos en aina ole ollut läsnä kun olet minua tarvinnut, jos en ole kuunnellut, jos en ole osannut sanoa oikeita sanoja, jos en ole osannut auttaa.  Kun olen huutanut sinulle, ollut välinpitämätön, tai olet tuntenut itsesi toissijaiseksi. Kun en ole voinut ottaa suruasi, tuskaasi, kipuiluasi kantaakseni, kaikkia maailman murheita pois harteiltasi vaikka kuinka olisin halunnut. Näetkö, minäkin olen vain inhimillinen. Mutta jos olen aiheuttanut sinulle pahaa mieltä, kyyneleitä silmiisi, surua sydämeesi, tahallaan tai tahattomasti, sitä pyydän anteeksi. Mitään muuta en enemmän toivo kuin sinun onneasi, sitä että sinun olisi hyvä olla. Silloin minäkin olen onnellinen, koska sinähän olet osa minua. 

Sitten kun olen vanha, siis oikeasti vanha, toivon että sinullakin on muistoja, jotka palautat mieleesi lapsuudestasi, nuoruudestasi, aikuisuudestasi, yhteisen elämämme varrelta. Ehkä nekin ovat auringon kultaamia, raukean leppoisia unikuvia. Ainakin toivon, että muistat hetket mummin ja papan luona, joulun jännityksen ja rauhan tätsän luona, leikit serkkujen kanssa. Toivon että muistat ensimmäisen kotimme Haminassa, jossa oli vain sinä ja minä. Toivon että muistat iltasadut, iltahöpinät, viikonlopun myöhäiset aamut, lauantain herkuttelut. Toivon että muistat yhteiset ulkomaan matkamme, teatterikesät ja mökkilomat. Toivon että muistat miten katsoimme Game of Thronesia kymmenen tuntia putkeen, sohvalla löhöten ja irtokarkkeja syöden. Tai miten pelasimme Super Mario- pelejä ja miten nauroit kuin olin niissä niin huono. Toivon että muistat yhteisen huumorimme, tilannekomiikan ja hassuttelumme. Toivon, että muistat miten minun ystävistäni tuli sinunkin ystäviäsi, miten laaja turvaverkko meillä oli, koska sinäkin olit kaikille tärkeä ja rakas. Toivon, että muistat miten  sanoimme toisillemme “mä rakastan sua”. Toivon, että muistat edes yhden edellä mainituista asioista. 

Tärkeintä on, että muistat meidät, sitten kun olen vanha, oikeasti vanha. 

Nyt tietenkin sanot: “Äiti, miksi ihmeessä sä julkaisit tän?”

Siksi lapseni, että haluan kaikkien tietävän kuinka ylpeä sinusta olen ja kuinka rakas minulle olet.

Vielä sittenkin kun olen vanha.

Äiti