Jos ajattelet vanhusta, mitä sinulla tulee ensin mieleen? Harmaantuneet hiukset, ryppyinen iho, kumara ryhti, hidastunut askel, hauraus, sairaus tai vaikkapa yksinäisyys? 

Kaikki asioita, jotka toki liittyvät ikääntymiseen, mutta eivät ole koko totuus. Vanhus nähdään vain tässä ja nyt, sellaisena mitä hän on tällä hetkellä, niinkuin olisi ollut aina samanlainen, samannäköinen, yhtä sairas ja yhtä yksinäinen. Vanhukset, joille vaihdetaan vaippoja, joita pestään, puetaan ja syötetään, jotka istuvat hoivakodin oleskelutilassa katse tyhjänä, jotka sekoittavat ja unohtavat asioita, joita on pakko käydä katsomassa ainakin jouluna, ja ehkä äitienpäivänä. Vanhukset.....jotka ajattelevatkin kaikki samalla tavalla, vanhusten tavalla, mitä se sitten meidän nuorempien mielestä tarkoittaakaan.

Unohdamme liian usein sen, että jokainen kohtaamamme vanhus on yksilö, jolla on oma tarinansa, elämänsä, haaveensa, surunsa ja ilonsa, oma historiansa. Historia, joka on tehnyt hänestä sellaisen mitä hän on tällä hetkellä. Tuon ikääntyneen ulkokuoren alla piilee kokonainen eletty elämä. Hänkin on joskus käynyt koulua, leikkinyt kavereiden kanssa, kokenut ensi suudelman, rakastunut, ollut mustasukkainen ja kokenut sydänsuruja. Hän on käynyt yöuinnilla, tanssinut aamuun asti, nauttinut auringon noususta rantakalliolla ja tuulesta kasvoilla. Hän on tehnyt töitä, matkustanut, unelmoinut tulevaisuudesta,  opettanut lapsensa potalle, auttanut läksyissä, riidellyt ja rakastellut, välillä melkein luopunut toivosta ja sitten taas löytänyt sen. Hän on kohdannut monta kuolemaa, hän on kohdannut monta elämää. Hän on elänyt ja siksi hän on juuri sellainen kuin hän on nyt, erilainen kuin kukaan muu.

Minulta kysytään usein mistä erityisesti pidän työssäni. Vastaan aina, että siitä kun saan kohdata erilaisia ihmisiä ja jokainen päivä on erilainen. Se on totta, mutta se on myös paljon enemmän. Parasta on se, kun saan olla vastaanottajana, tehdä ihmisen historian ja eletyn elämän todeksi, kuuntelemalla, kyselemällä, olemalla kiinnostunut kohtaamaan juuri sen ihmisen, joka haluaa jakaa tarinansa, joka haluaa jakaa osan itsestään. Joka haluaa kertoa, että hänelläkin on vielä mielipiteitä, toiveita, asioita joista hän pitää tai joita inhoaa, asioita joita hän vielä haluaa tehdä tai jättää tekemättä. Että hänkin kaipaa läheisyyttä, toisen ihmisen kosketusta, tunnetta siitä että kuuluu johonkin tai jollekin. Tunnetta siitä, että on tärkeä, että hänellä on väliä, vieläkin, kaiken eletyn elämän jälkeen. 

Muistutetaan itseämme siitä, mitä he ovat olleet ja mitä me tulemme olemaan. Ehkä me silloin toivomme, että joku kuuntelisi meidän tarinamme, kysyisi,

kuka Sinä olet? 

Maarit